Taivaan Isä antaa meille rakkauden elämän lahjan ja elämän polun jota kuljemme aamu varhaisesta iltamyöhään, uuteen päivään. Kuljemme tietämme, emme voi nähdä milloin elämän lahjamme päättyy Vapahtajamme syliin nähdäksemme Taivaan kirkkauden. Heimo enoni elämän lahja päättyi 14.11.2012  76 vuoden ikäisenä .  Taivaan Isä sulki Heimon silmät Taivaan uneen, laittaen kädet ristiin sydämen päälle. Heimo enon auttavat kädet vaipuneet iäisyys lepoon. Kiitos kaikesta.  Sanat ,kiitos kaikesta, on vain pieni lausahdus, mutta niin paljon sisältäen jotka kirjoitin enoni adressin viimeiseksi sanoiksi.  Muistan ne lukuisat kerrat jotka Heimo kävi kodissani auttaen monissa niissä työtehtävissä elämänsä aikana ja ennen kaikkea auttaminen oli pyyteetöntä vailla raha korvausta. Heimo ei koskaan ottanut vastaan rahaa käydessään auttamassa joka on tässä rahan ajassa ajateltuna harhakuvitelma joka ei voisi toteutua siinä mittakaavassa jonka Heimo pitkässä elämässään teki monelle auttaen.  Enoni elämän tietä kulkiessaan näki entisaikojen savottametsät niin etelä-suomessa kuin täällä polvijärvellä kotiympäristössä. Ne monet hikipisarat metsien kätköissä ovat ihmisen joka oli aamusta ilta myöhään tinkimätön ahkeroimaan elämän ja perheen eteen.  Kotipiha koivikko Martonvaarassa jossa Heimo viljeli Isänsä synkkään kuusimetsään raivaamiaan peltojaan ja navetassa lypsykarjaa jota vaimonsa Siiri hoiti siihen asti kunnes käsien voima alkoi hiipua.  Meillä monella on sydämessämme lahja, se lahja on rakkaus synnyinkotiin. Sitä ei näe toiset, mutta sen voi aistia toisesta ihmisestä kiintymyksen voimana jossa kumpuaa elämän tahto hetkeen jossa saisi nukkua viimeiseen uneen omassa kodissa. Kun näemme toisen ihmisen askeleen matalan, käsissä eletyn elämän uupumus silloin kun katsomme silmiin näemme syvällä pyynnön Taivaan Isälle pyytäen voimaa elämän jatkumiseen oman kodin lämmössä. Heimon elämä jatkui voimien huvetessa viimeiset  kuukaudet polvijärvellä kehräkodissa.