Pekka Karvinen kansanmies Ruvaslahdella


Ollessamme Pekka Karvisen läheisyydessä olemme hetkessä jolloin näemme ja tunnemme sisällämme edessämme olevan elämän aitoutta ja välittömän ihmisen. Välitön ihminen ei jaksa miettiä miltä tänään näytän muiden silmissä, vaan elää omaa aitoa arkipäiväistä elämäänsä johon kuuluu nähdä toinen ihminen sellaisenaan kuin hän on.
 Välitön ihminen ei piilota menneisyyttään, tunteitaan, vaan uskaltaa avautua ja elää kohdatakseen toisen ihmisen kanssa hetket jolloin elämänpolulla on ollut mutka. Aikojen alusta aikojen loppuun ihmisten elon päiviä seuraa luopumista jostakin ja silloin muutumme siitä josta luovumme. Muuttuneena voimme nähdä elämän tiemme sellaisena jolloin tunnemme sydämessämme tahdonvoiman jolla elämän mutkaa ei enää näy.
 Pekan haapovaaran lapsuuskodissaan opittu työnteko johon ei kuulunut valkata mieluisia töitä vaan jokainen työ opetti moninaisuuteen.  Ferkusonilla kantojen irrottaminen maasta kantokoukulla saaden näin uutta peltoa kotitilalleen, oli Pekan mieluisia töitä. Nuorena kotitilalta lähtenyt oppi työntekoon on se jona me Pekan tunnemme, ahkerointia monessa elämän eri työkohteissa.
 Pekan kulkiessa sitä viitoitettua tietä jonka hän on saanut kuljettavakseen, mukana huumorin vilvoittavia hetkiä tuttaville, ystäville ja myös vähän jokaiselle. Huumori, niin yksinkertainen sana mutta niin paljon antava ja elämän pieniin hetkiin sanallinen voima joka muuttaa tahtomattaan kuulijan valoisammalle puolen elämää kuunnellessaan Pekan ehtymätöntä ajan ja tapahtuman hetkeen oivallista huumorin virtaa.
 Lähes aina mennyt hetki on nyt-hetken uusi alku. Vai onko ?.  Katsellessani Pekan pihamaalla hänen ajatuksiensa synnyttämiä oivalluksia, olin lähes kuulevinani Pekan ajatuksissa uuden nyt-hetken.  Voimme ohi kulkiessamme  tai paikanpäällä käydessämme todeten oliko hovikuvaajan kuulossa iän tuomaa vajetta kuultuun nyt-hetkeen Pekan ajatuksista.
 Pekan harrastuksiin kuuluu karaoke ja myös rumpujen soiton oppiminen. Joskin epävireyttä ilmenee jalkarumpujen ja rumpukapuloitten yhteensovittamisessa. Mutta kädet ja jalat toimivat nätisti yhteen kun rumpusoittaja ja karaoke laulaja Pekka hengähtää pitkien työpäivien tuomasta raukeasta olostaan.  Pekan nykyiseen päätyöhön kuuluu vuodessa noin 5000 kpl nautaeläinten sorkkien hoito, ei silloin voi odottaa että kädet ja jalat rummuissa on herkäksi virittyneet.

Avajaiset toukokuu 2010

Avajaisissa takana vasemmalla oli musiikkia sitä kuunteleville

Poroja poropekalla

Pekan uusi ideointi kohde, lättähattu junavaunu.

Junan sisäkalut. Vasemmalla konduktöörin vihreä jakkara.  Mitä Pekka keksiikään tänne ajansaatossa. 

Lättähatun valmistus vuosi

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.
Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki siihen juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko! 

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!